|
K E N N E
L A U R R A S I N G
Marika & Vili Lehtonen
Mansikka-aho 4
49570 KANNUSJÄRVI
FINLAND
GSM +358 (0)50 573 3046
marika.lehtonen (at) aurrasing.eu
kennel.aurrasing (at) gmail.com
|
E-PENTUEEN PÄIVÄKIRJA
30.12.2009
Joulukiireet painoi niin pahasti päälle, että taas jäi pentukirjan päivitys
muutaman viikon ajalta ihan retuperälle. Ja nyt onkin tullut se päivä kun on
aika sulkea pentupäiväkirja: Valma lähti tänään uuteen kotiinsa. Neito muutti
muutaman kymmenen kilometrin päähän Millan ja Jussin hellään huomaan ja sai
samalla "isoveljen", dobberi uroksen joka tottelee nimeä Cero.
Poseeraus kuvien ottaminen on ollut lähes mahdotonta. Eturaajojen eteenpäin
työntyvä A-asento on korjaantunut, raajat on siirtyneet oikeille paikoilleen,
ovat suorat ja liike muuttunut vakaaksi, mutta etumataluus tekee tällä hetkellä
edustuskelpoisten poseerauskuvien saannin todella vaikeaksi. Maanantaina käytiin tekemässä
pentutarkastus ja ottamassa siru (joka jouduttiinkin laittamaan kahteen
otteeseen ensimmäisen pullahdettua takaisin ulos). Samalla ell teki neidolle
motorisia testejä joissa totesi motoriikan olevan täysin kunnossa. Samalla
kuvattiin ranka ja etuosa varmuuden vuoksi. Luusto kaikin puolin priima. Ell:n
arvion mukaan etumataluuden pitäisi korjaantua iän ja liikunnan myötä, etuosa
tarvitsee vielä voimaa ja lihaksia.
Kaiken
vatkaamisen, pakkokuvaamisen ja tuplasirutusten jälkeenkin neidolla oli vain
hauskaa ja eläinlääkärikin oli mitä mukavin ihminen ja ell asema tutkimisen
arvoinen paikka. Olen todella tyytyväinen Valman upean välittömään ja rohkeaan
luonteeseen ja tietysti myös kovin huojentunut rtg tuloksesta :))). Nyt on
sitten tullut koettua tällainenkin "erikoisuus" kun uimaripentu. Iso kiitos
edelleen kaikille joilta neuvoja ja faktaa asiasta sain, ilman niitä olisi ollut
sormi suussa moneen otteeseen.
Onnea ja
paljon kärsivällisyyttä Millalle, Jussille ja "isoveikalle" tämän pikku
termiitin kanssa: Valmalla nimittäin vauhtia piisaa!
Valma
30.12.
Valma
22.12.
15.12.2009
Aikaa on
taas saanut kulumaan kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan ja pentupäiväkirjan
päivittäminen jäänyt hieman retuperälle. No parempi myöhään kun ei silloinkaan
;). Kyynärät oli n. viikko "kikkakolmosten" aloittamisesta vielä kovin
ulkokierteiset ja etujalat kovin levällään ja tästä olin jälleen huolissani.
Jälleen konsultointi soitto Eeva Rautalalle ja sain itseni hieman rauhoitettua
antamaan pennulle vielä aikaa kehitykseen. Tilanne näyttää korjaantuvan etuosan
suhteen aika hyvin omalla painollaan. Kyynärät on vieläkin ulkokierteiset, mutta
jalat asettuu jo paremmin rungon alle oikealle paikalleen eikä ole enää niin
kovin levällään. Ja vauhtia Elmalla, tai oikeastaan Valmalla ;)), piisaa enemmän
kuin tarpeeksi. Viime viikon loppupuolella aloitetut ulkoilut tyssäsi ikävä
kyllä näihin koviin pakkasiin, mutta koska Valma tulee muuttamaan
aikataulullisten esteiden vuoksi sijoituskotiinsa vasta vuoden vaihteen jälkeen,
on meillä vielä hyvää aikaa treenailla ulkoilua. Eiköhän tuo pakkanenkin tuosta
pikapuoliin sen verran hellitä.
Valma on
todella reipas ja avoin nappula, aivan ihana touhutyllerö. Ruoka maistuu ja
neito haluaa olla kaiken aikaa ja kaikessa mukana. Venla leikittää lastaan hyvin
ahkerasti ja silloin kun äippä ei jaksa, hoitaa Emilia pikkuprinsessa
viihdyttämisen. Venla lähtee huomenna kotiinsa, ikävä tulee tätä super reipasta
emokoiraa. Venla ehti viettää meillä aikaa lähes kolme kuukautta ja tuntuu
ikäänkuin jo kuuluvan "kalustoon".
Uusia
kuvia ei tällä erää paljon ole tarjolla, nämäkin muutamat hieman vanhoja, mutta
poseeraus ja uudempia otoksia luvassa viikonloppuna.
Vili ja
Valma 3.12.
Valma
2.12., kuvat Jussi Karhinen
29.11.2009
Jälleen on
koettu ja opittu hieman uutta pienten vastoinkäymisten merkeissä. Menneenä
maanantaina aloin tutkailemaan Elman rintakehää tarkemmalla otannalla ja totesin
sen kovin latuskaiseksi. Neidosta oli hyvää vauhtia kehittymässä uimari. Puhelu
ystävälleni Marja-Leenalle tuotti vinkin soittaa ell Eeva Rautalalle ja häneltä
sainkin sitten mukavasti neuvoja joista ensimmäinen oli imettämisen
rajoittaminen, emän painon pudottaminen ja normiruokaan siirtäminen, sekä pennun
kiinteään ruokaan (eritoten jauhelihaan)siirtyminen hetimiten. Kuvailtuani Elmaa
totesi ell että ei kuulosta kovin pahalta, raajat kun olivat ihan oikeassa
asennossa ja etujalkojen päälle kyllä pyrki, mutta takajalat olivat vielä heikon
oloiset. Ei siis tarvinnut alkaa rakentelemaan kävelyrännejä tai muita
vastaavia. Sanomalehdet pissa-alueella vaihdettiin froteepyyhkeisiin paremmin
pitävän alustan saavuttamiseksi, venta makuualusta vaihdettiin vähemmän
upottavaan fleecepeittoon ja iltasella telkkua katsellessa tai tietokoneella
istuessa harrastettiin Elman kyljellään makuuttamista sylissä. Tämä kyljelleen
laitto onnistui kyllä ihan laatikossakin, käänsin vain nukkuvan neidon
kyljelleen ja tuin molemmin puolin fleecepeitolla. Ja koskapa kovin rauhallinen
ja mukautuva neito on, ei vänkäillyt edes vastaan vaan tyytyi korkeintaan vähän
silmiä raottamaan ;). Jo reilun vuorokauden kuluttua neito alkoi terhakammin
nousta neljälle jalalle ja parin vuorokauden kuluttua rintakehän muoto oli
palautunut normaalin pyöreäksi. Kovin lyhyessä ajassa ne muutokset vaan
tapahtuu! Venloa imettää edelleen, mutta nyt huomattavasti vähemmän. Enää ei
tarvitse kauheasti pennun kanssa oloa edes rajoittaa, kiinteä ruoka on pitänyt
huolen siitä ettei maitobaarin antimet ole enää se ykkösjuttu.
SUURI
KIITOS sekä Marja-Leena että ell Eeva Rautala avusta!
Seuraavat
5 kuvaa kuvattu 29.11.
Seuraavat
3 kuvaa kuvattu 26.11.2009
23.11.2009
Elma on
nyt kokonaiset kolme viikkoa vanha. Jälleen viikottaisessa punnituksessa painoa
oli kertynyt oikein mukavasti 784 g (21.11.). Elma on tosi tyytyväinen ja rauhallinen
pentu, oikeastaan suorastaan laiskan pulskea ;). Kiinteän ruoan opettelua ei edes harkita
aloitettavaksi ennen 4 viikon ikää, niin hyvin tulee Venlalta maitoa, että neito
ei tosiaan vielä tarvitse muuta. Ensimmäiset madotuksetkin tuli tehtyä. Äippä
Venla on edelleen mitä huolehtivin äiti ja todella kiltti! Muutamia vieraita on
jo käväissyt pikkuperhettä katsomassa ja todella maltillisesti Venla suhtautuu
vierailijoihin :)). Elman isomummo Santrakin haluaisi jo osallistua hoitamiseen
ja isukki Kauko käydä tekemässä lähempää tuttavuutta mönkijäiseen, mutta siihen
ei äippä ihan vielä taivu.
Tässä taas
kuvia meidän pikku "hylkeestä" ;).
15.11.2009
Elma
kasvaa ihan kohisten! Silmät aukesivat kuluneen viikon puolivälin tietämillä ja
kahden viikon iän punnitus sai vaakaan lukemiksi mojovat 606 g (14.11.). Kuten
kuvistakin näkee, neidillä on tosiaankin ruokahalu kohdillaan ja kun vielä yksin
saa kaikki maitobaarin antimet nauttia, niin kyllähän siinä masukin pyöristyy
;).
Venla on
lähtenyt lenkeille innokkaana mukaan ja muutoinkin kaipaa jo muutakin seuraa.
Siksipä äippä ja tyttärensä siirtyivät yläkerran rauhasta alakertaan enemmän
hulinan keskelle. Siirtymisen Venla otti tosi rauhallisesti, edes muiden koirien
uteliaista laatikon reunalla roikkumisista ei ole välittänyt mitään.
Tässä
hieman 2 viikkois kuvasatoa.
9.11.2009
Elma on jo
reilun viikon vanha ja todella potra tyttö! Painoa on viikossa kertynyt
kiitettävät 354 g (7.11.). Vaikean alun jälkeen voimme todellakin huokaista jo
helpotuksesta :). Venla toipui leikkauksesta kaikin puolin nopeasti ja on
huolehtiva, tunnollinen ja tasapainoisen rauhallinen emä. Elman rekisterinimikin
tuli päätettyä, saanemme siis esitellä uuden vahvistuksemme:
Aurra Sing Erase N' Rewind
31.10.2009
Venla ultrattiin
kahteen otteeseen n. viikon välein ja molemmat ultrat
kertoivat että vain yksi pentu oli jälleen tulossa.
Venla tulikin meille jo melko varhaisessa vaiheessa
tiineyttä ja laumaan sopeutuminen sujui oikein
mukavasti. Ja miksi ei olisi sujunut, Venla kun on
iloinen ja sopeutuvainen koira. Kaikin puolin helppo
neito. Tiineys sujui mutkitta, ruoka ja liikunta maistui
kaiken aikaa vallan mainiosti.
Avautumisen Venla aloitti
iltasella perjantaina 30 pv. Neito petaili raivokkaasti,
retuutti peittoja ja pärisi samalla itsekseen :D. N. puolisen
tuntia vesien menosta alkoi ahkera ponnistelu. Vielä tunninkaan
kuluttua pentu ei kuitenkaan ollut maailmassa, joten kokeilin
tilanteen. Natiainen oli jo kanavassa, mutta ei tuntunut
liikkuvan mihinkään. Ei muuta kun tuleva äityli autoon ja nokka
kohti päivystävää eläinlääkäriä Virojoelle. Ell tutki neidon,
totesi saman kuin minäkin: pentu on kanavassa, mutta siitä ei
otetta saatu. Työntöpoltot oli koko ajan oikein hyvät. Välillä
käytiin ulkona juoksentelemassa ja taas sisälle, mutta
edelleenkään ei mitään edistystä. Leikkaus oli siis ainoa
vaihtoehto. Leikkaus sujui ongelmitta, tytön tylleröinen oli
kovin veltto nukutusaineen ja varmasti myös pitkän kanavassa
olon vuoksi, mutta elpyi rivakan hieronnan, "keinuttelun" ja
lämmittelyn jälkeen jänteväksi.
Kotiin päästyämme punnasin
pennun, painoa mukavat 177 g. Venla alkoi hyvin pienen
hämmentävän hetken jälkeen hoitamaan "tekonimeä" Elma kantavaa tytön tylleröään oikein
mallikelpoisesti :). Olimme todella huojentuneita että kaikki
kääntyi lopulta parhain päin.
SUURI KIITOS nopeasta,
ammattimaisesta ja erinomaisesta palvelusta ell Leila
Niinipuulle sekä tietysti rakkaalle miehelleni jonka apu
leikkauksessa oli ihan korvaamaton.
|
