|
K E N N E
L A U R R A S I N G
Marika & Vili Lehtonen
Mansikka-aho 4
49570 KANNUSJÄRVI
FINLAND
GSM +358 (0)50 573 3046
marika.lehtonen (at) aurrasing.eu
kennel.aurrasing (at) gmail.com
|
P-PENTUEEN PÄIVÄKIRJA
10.8.2009
Reipas
Fanni neitonen on nyt muuttanut uuteen sijoituskotiinsa, Riikan ja perheensä
luokse Kerimäelle. Ihmisjäsenten lisäksi Fannin uuteen perheeseen kuuluu
kääpiöpinseri narttu Pimu (Aurra Sing Love Story), sekä enkkubulldoggi uros Remu.
Jatkossa Fannin kuulumisia saanee omien sivujemme lisäksi lueskella Riikan
blogista http://lovestory.vuodatus.net/.
Onnea koko
perheelle pikku termiitin kanssa, pian taas nähdään!
3.8.2009
Ja taas on
muutama viikko vierähtänyt kuin siivillä. Fanni on jo yli 6 viikkoa vanha,
reipas ja tosi menevä tyttönen. Oikeastaan aika riivinrauta; ehtii joka paikkaan
silmän räpäyksessä, roikkuu puntissa, "kiusaa" aikuisia koiria ja on niin maan
perusteellisen ihana :). Ruoka maistuu ja paino nousee, tällä hetkellä reilu 1,5
kg. Menneenä perjantaina käytiin neito tunnistusmerkitsemässä ja pentutarkastus
tekemässä. Kaikki kunnossa ja vihdoin sai myös rekisteröinnin käyntiin. Tässä
taas kuvasatoa menneiltä päiviltä.
23.7.2009
Vihdoin ja
viimein ensimmäiset poseerauskuvat neidosta, ikää tulevana lauantaina 5 viikkoa.
Melkoisen haasteellinen kuvattava tämä neito ;).
Suuri
kiitos avusta Jaana ja Anni!
20.7.2009
Niin se
vaan taas on muutama viikko vierähtänyt ihan siivillä. On ollut niin paljon
tekemistä, että kotisivujen päivityksetkin on hieman jääneet retuperälle sieltä
täältä. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan ;).
Fanni on
mahtavan tomera, iloinen ja avoin hännän heiluttaja. Näinköhän on isoisä Kaukon
iloinen mieli neitoselle periytynyt, sen verran silmiinpistävästi neito
häntäänsä heiluttelee lähes kaiken aikaa. Lauantaina (18.7.)puntariin heilahti
lukemaksi 1046 grammaa, eli hyvin on ruoka maistunut ;). Fanni on oikeastaan
aika termiitti jo. Koko alakerran ja hyvä osa pihastakin on tutkittu ja ihan
neidon omasta toimesta. Ei paljon pikkuneitoa puristele jos/kun äippä Raisa
ottaa hatkat ja painelee omiin touhuihinsa; paikkojen tutkimiseen ei selvästi
tarvita muiden opastusta. Isoäiti Santra ja isoisä Kauko ovat myös riiviön
tulilinjalla kun neito päättää seuraa ja leikkikaveria vaatia, mutta jollei
aikuisia koiria huvita, on turvapaikka yhtä lähellä kuin lähin sohva. Myös
vieraita on käynyt ihan kiitettävästi ja neitonen on saanut paljon huomiota
osakseen ja selvästi myös nauttii siitä.
Joudun
valitettavasti pyörtämään pyhät lupaukseni ekoista posetuskuvista tällä erää.
Huonohermoinen kuvaaja ja kovin vilkas pentu ei näet ole kauhean hyvä
yhdistelmä. Loppuviikosta on taas luvassa vieraita, jospa sitten saataisiin
ensimmäiset poseerauksetkin aikaiseksi. Sitä odotellessa nyt kuitenkin
sekalainen joukko kuvia neidon touhuiluista.
5.7.2009
Viikko
vierähti taas niin ettei edes ehtinyt oikeastaan huomata. Raisa lenkkeilee
täyttä päätä ja suurella innolla, sen aikaa malttaa hyvin Fannin jättää
nukkumaan. Fanni onkin oikea tehopakkaus. Silmät aukesivat keskiviikkona 1.7. ja
nyt tämä tehotyttö pyyhkii menemään jalat allaan täyttä päätä. Ryömimisestä ei
ole enää tietoakaan ja paperille tarpeiden teko on alkanut. Tosin kakkoja ei
edelleenkään edes ehdi nähdä kun tunnollinen äiti pitää siitä niin säntillisesti
huolta ;). Painoa Fannille oli lauantaihin mennessä ehtinyt kertyä mukavat 614
g. Toivottavasti säät alkavat tästä jälleen lämmetä, ensi viikon aikana olisi
tarkoitus lähteä kokeilemaan ulkoilua.
28.6.2009
Viikko on
vierähtänyt nopeasti ja kaikin puolin mallikkaasti. Pienelle prinsessalle on
valittu jo nimikin, rekisteripaperiin tullaan kirjaamaan kennelnimen perään
"melko siistiä/trendikästä" merkkaava Pretty Fly ;). Ja tuleva sijoituskotikin
tuossa jo ilmoitteli, että tuttavallisesti neitoa tullaan kutsumaan nimellä
Fanni.
Painoa on
viikon aikana kertynyt komeat 374 g (lauantaina 27.6.), joten hyvin on maito natiaista kasvattanut. Raisa
hoivailee edelleen erittäin mallikkaasti, mutta malttaa jo hetkiksi tulla pois
ainokaisensa luota. Lähti jopa lauantaina metsälenkille, mutta puolessa välissä
alkoi mieli kotiin halajamaan, joten loppumatkan taittoi kytkettynä. Yllättävän
rauhallisesti Raisa ottaa muiden koiriemme, ihan kuten ihmistenkin, satunnaiset käväisyt pentulaatikon
reunojen ulkopuolella, mutta kukapa sitä turhia viitsisi huudellakaan.
Normaalista poiketen Raisa ja Fanni ovat näet jo olohuoneemme asukkeja. Isoäiti
Santra aloitti pahimmoilleen juoksunsa ja muutti näin ollen ylempään kerrokseen
eristyksiin pojista ja Raisa alakertaan pentunsa kanssa.
21.6.2009
Niin siinä sitten
kävi, että päiväkirjan aloitus vaan lykkääntyi ja
lykkääntyi. Saamaton minä. Tässä siis hyvin
tiivistettynä alusta aina siihen kun tytön tylleröinen
näki yöttömän yön juhannus lauantaina 20.6.
Astutukset sujuivat ihan
moitteetta, kolmena päivänä niin, että ensimmäinen astuminen oli
9 päivää juoksun alusta (jolloin uros hieman hapuili ja näin
saatoin päätellä ettei päivät ihan vielä kohdallaan olleet),
toinen 11 ja kolmas 13 juoksun alusta. Viimeinen oli
ehdottomasti paras, mutta päätimme luottaa siihen että tämä
riitti. Ja riittihän se. Ultraa vilautettiin muun käynnin
yhteydessä sen verran, että selvisi jotta tiine on. Tosin siihen
mennessä oli jo muutenkin selvät tiineyden merkit, pahoinvointia
myöten. Tiineyden ajan Raisa söi vaihtelevasti, lähinnä mitä
milloinkin mieli teki. Jos teki ;). Kurkkua olisi kiskonut
vaikka kuinka paljon, kyllä niitä mielitekoja voi näemmä
koirillakin olla, mutta sattuneesta syystä kurkku nyt ei voinut
olla se pääruoka vaikka Raisa niin itse varmasti olisi
halunnutkin. Melko varhaisessa vaiheessa kuitenkin oli
nähtävillä, että mitään suurta pentuetta ei ole luvassa, sen
verran pieni Raisa oli kaiken aikaa vuorokausiin nähden. Kun
sitten hain neidon viikon 24 alussa mammalomalle, sanoin heti
ettei tuosta mahasta yhtä enempää ole luvassa. Käytin Raisan
kuitenkin rtg:ssa ja se varmisti epäilyni todeksi. Sitten
alettiin vain jännittämään sukupuolta. Itse luonnollisesti pidin
peukkuja tytölle, mutta lopulta sukupuoli olisi ollut aivan
sama, kunhan synnytys sujuisi.
Lauantaina Raisa sitten
aloitti tyhjentämään itseään. Ulkona ei voinut käyttää enää
vapaana, sen verran kova halu neidillä oli hakeutua talon alle,
liiteriin, talliin, konesuojaan jne. jne. Siinähän sitä
oltaisiin oltu jos olisi vaikkapa talon alle linnoittautunut...
Huh. Väliajat neito oleskeli omassa rauhassaan yläkerrassa.
Illan edellä alkoi sitten tapahtua. Raisa käyttäytyi
levottomasti, petaili, vinkui ja aina aika-ajoin ulvoi kuono
kohti kattoa. Muutama tunti meni näissä merkeissä ja sitten
tulivat ensimmäiset ponnistukset. Vajaan tunnin ponnistelujen
jälkeen tuli kalvot näkyviin. Kun ne sitten yhtäkkiä katosivat
näkyvistä, otin luurin kouraan ja soitin päivystävälle. Selvää
oli että kalvo oli hajonnut. Päivystävä oli n. 50 km päässä
Virojoella, joten ei kun sinne lisävauhtia antamaan. Lääkäri
teki pikaisen sisätutkimuksen todetakseen että hyvin oli auki,
pentu tuntui ja kalvo, kuten arvelinkin, oli rikki. Kauaa ei
ehditty piikin jälkeen ihmetellä kun Raisa jo muitta mutkitta
pyöräytti neitosen boksiinsa. Mallikkaasti hoiteli myös kalvot
pois ja napanuoran poikki, lopputuloksena erittäin terhakka 200
g painoinen tytön tyllerö :))). Suuri kiitos ell Seppo Ukkolalle
erinomaisesta ja ystävällisestä palvelusta!
Raisa on hoidellut tylleröä
erittäin mallikkaasti ja on todella rauhallinen emo! Olemme siis
levollisilla mielin.
|
